Lannoittelua

Sain tänä iltana inspiraation lannoittaa pihan koristekasveja, kas kun koko päivän oli satanut, mutta illaksi tuli aurinko esiin ja oli sen verran lämmintäkin ettei ihan tarvinnut talvipalttoita heittää niskaan. Koska olen vähän pihalla siitä, missä mahtavat meidän kaikki lannoitteemme sijaita, marssin ensimmäiseksi leikkimökkiin, joka nykyään palvelee sekalaisen puutarhatavaran ulkovarastona. Siellä oli tyhjiä pusseja, siellä oli kompostikariketta, siellä oli syyslannoitetta ja jossain alimmaisena oli pussi, jonka kyljessä luki yleislannoite.

Pahalta se karkea, tummanharmaa jauhe haisi, mutta teknisissä tiedoissa luki, että kelpaa erityisen hyvin hyötypuutarhaan, hedelmäpuille ja sen sellaisille. Saa luvan sopia myös siis meidän pioneille, töyhtöangervoille, ruusuille, keisarinkruunuille, tiikerinliljoille, syreeneille, jasmiinille, luumupuille, raparpereille, mantsurianjalopähkinälle, lipstikalle, persiljalle ja oikeastaan ihan kaikelle muullekin, minne sitä heittelin menemään.

Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen liki jauhemainen lannoite ei ole ehkä parasta noin siisteyden kannalta, koska osa siitä jauhosta tarttui kosteisiin lehtiin ja kasvit näyttävät rumilta. Jokin siisti (hajuton!) rae olisi ollut siinä mielessä mukavampaa, mutta eipähän tähän hätään moista löytynyt. Sisältä pitäisi siskon mukaan löytyä vielä rodolannoitetta, josta saa tujauksen alppiruusu, pensasmustikat (jos niitä enää on pihan perällä) ja ehkä tuijakin.