Vanhojen omenapuiden leikkaus

Pihapiiristä löytyy 7 omenapuuta, joista vanhimmat lienee istutettu sotavuonna 1939 ja nuorimmatkin... No, joskus silloin. Eli ikää riittää ja kokoakin. Omenapuiden leikkaus ei ole kai koskaan ollut ihan oikeaoppista ja viime vuosina ne ovatkin päässeet rehottamaan ihan miten haluavat. Tänä vuonna oli aika tarttua sahan varteen ja pyytää apuun isoveli perheineen ja naapuri, jolla on jotain hajua aiheesta sekä teleskooppivartinen oksasaha ja moottorisaha.

Osaanhan minäkin teoriassa leikata omenapuita, sehän neuvotaan jokaisessa vähänkään itseään kunnioittavassa puutarhakirjassa. Paha vain että ne ohjeet koskevat yleensä niiden pienien ja oikein leikattujen puiden kynimistä. Missään ei suoranaisesti neuvota, miten tulee menetellä, kun parturoitavana on harakanpesämäinen puuvanhus.
No, aika pitkälle pääsee puhtaalla maatiaisjärjellä. Kuivat oksat pois, latvukseen tilaa ja valoa, toisiinsa nojaavat oksat pois ja niin edelleen. Näillä siis lähdettiin, kuvia on alla, mutta lopullisia tuloksia kertoilen syksyllä tai joskus silloin.

Puu nro 1

Punakaneli. Oli risukkoinen kaveri.


Tässä sama puu leikkauksen jälkeen, tosin hieman toisesta kulmasta kuvattuna. Joka tapauksessa latvus on selkeästi harvempi kuin ennen leikkausta. Tähän voimme olla varsin tyytyväisiä.

Puu nro 2

Punakaneli tämäkin ja tässä alkutilanne. Varsinkin tuo yksi oksa on kasvattanut aikoinaan melkoiset vesiversot (nuo suorat, pystyyn kasvavat versot rungosta oikealle). Niistä ei ainakaan ihan itsestään tule hedelmiä tuottavia oksia.


Ja tässä leikkauksen jälkeen. Osa vesiversoista poistettiin, osa jätettiin, mutta ne typistettiin n. metrin pituisiksi. Näin niiden pituuskasvu loppuu, ne alkavat haaroittua ja tehdä omenaakin vielä joskus.

Puu nro 3

Lajikkeesta ei ole tietoa, nimitämme tätä Jalmarin omenapuuksi edesmenneen vaarini kunniaksi, tämä puuntaimi oli alunperin lähtöisin vaarin äidiltä, joka piti asianaan antaa kaikille lapsille taimen omasta omenapuustaan. Tekee suuria omenoita, myöhäisempi kuin Huvitus, aikaisempi kuin punakaneli. Lähtötilanne oli tämä, järjettömän tiheä ja leikattu aikanaan ihan miten sattuu.


Tässä jo pikkuisen perattuna versiona, mutta vielä siitä lähti muutama oksa. Tämän muotoilua jatkettaneen tulevina vuosina.

Puu nro 4

Taas punakaneli, mutta tästä ei ole jälkeen-kuvaa, tällainen se oli ennen leikkausta. Kovasti on tuosta rungosta lähtenyt vesiversoja ylöspäin. Ne kaikki poistettiin, samoin kuivat oksat ja muutama isompi oksa latvustosta ja toiselta sivulta.

Puu nro 5

Tämäkin on punakaneli, josta ei ole jälkeen kuvaa. Tätäkin harvennettiin latvuksesta vähäsen. Tuosta oikealle kaartuvasta oksantyngästä ei katkaistu kaikkia versoja sen takia että tynkä pysyy hengissä. Vesiversot typistettiin ja niistä toivotaan vielä joskus kasvavan omenaakin.

Puu nro 6

Meidän ainoa Huvitus on vähän onnettomannäköinen krääkky.


Ja vähän se on krääkky leikkauksen jälkeenkin.

Puu nro 7

Rivistön viimeinen punakaneli. Tämä on se puu, joka on kaikkein heikoimmassa kunnossa. Osin se johtuu varmasti siitä, että lähistöllä (näkyykin tuossa takana) kasvaa iso koivu, joka tietenkin haittaa ompun kasvua. Koivukin taitaa olla kaatolistalla, mutta se alkaa olla sen kokoluokan puu, että sitä ei ihan tuosta noin vain kaadetakaan. Omenapuussa oli paljon kuivia oksia, itse asiassa aika iso osa ja lahovikaa oli kaikissa leikatuissa oksissa.


Omenapuuta leikattiinkin todella rankalla kädellä ja siihen jäi ainoastaan noita uudempia oksia. Tämä tulee todennäköisesti kasvattamaan hulppean määrän vesiversoja tänä kesänä muttei ainoatakaan omenaa. Kasvua yritetään myös vähän ohjata pois päin siitä koivusta. Tämäkin puu taitaa olla vähän niinkuin kaatolistalla, jos se tuosta nyt ottaa nokkiinsa.