Satokauden kuulumisia

En tiedä, onko kyseessä yleisvaltakunnallinen ilmiö, mutta meillä ainakin on omenaa aivan tuhottomasti. Puut ovat notkollaan kauniin punaisia mollukoita ja mikä parasta, ne alkavat olla jo vähitellen kypsiä.

Ikävä kyllä, omenatarhaan on pesiytynyt myös muumiotauti. Ainahan sitä on vähän ollut, mutta nyt sitä on oikein paljon. Tai ainakin tilanne näyttää pahalta, kun omenoita on paljon muutenkin, niin niitä muumiotautisia on myös sitten paljon. Syytän muumiotaudista meidän laiskaa omenatarhan hoitoa, muumiotaudin aiheuttava sieni näet talvehtii lumen alla saastuneissa omenoissa ja lehdissä. Meillä ei ole kaikkia omenoita kerätty omenatarhasta pois vuosiin ja haravointiakaan ei olla harrastettu.
Muumiotautia voisi ymmärtääkseni torjua ruiskuttamalla puita urealla, mutta meidän omenatarhassa on sellainen pieni kompastuskivi, että juomavesikaivo on siinä ihan vieressä. Siis ei mitään myrkkyjä, me emme edes lannoita omenapuita. Joten toivotaan, että muumio-omenoiden kerääminen pois ja hävittäminen pienentäisi ongelmaa näin luonnonmukaisesti.

Myös meidän uusi luumupuu on innostunut tekemään luumuja oikein urakalla. Sisko sanoi raakileita jo harventaneensa, mutta silti sieltä on katkennut pari oksaa, kun eivät kestäneet kypsyvien luumujen painoa. Harvennusta olisi saanut siis tehdä ilmeisesti rankemmallakin kädellä. Pikkupuun luumut eivät ole vielä ihan kypsiä, vanhassa oikukkaassa ei kovin montaa luumua olekaan, mutta ne ovat jo kypsiä. Ja hyviä.

Puutarhan trendit

Palautellaan vaihteeksi tätäkin blogia eloon. Tällä hetkellä rempallaan olevan puutarhan tilanne on se, että sisko on ottanut sen pääosin haltuunsa ja siellä on esimerkiksi viimevuotista laajempi ja paremmin hoidettu kasvimaa.

Mutta pitihän minun purnatakin. Puutarha ja hyötykasvimaa ovat olleet jo useampia vuosia hip ja pop, nouseva trendi, näin trendikkäästi ilmaistuna. Minä en jotenkin jaksa innostua noista trendijutuista, koska ne kaikki "uudet trendit" ovat olleet meidän tilalla arkipäivää yleensä jo kymmeniä vuosia. Niin kuin nyt esimerkiksi hedelmätarha: suurin osa omenapuista on istutettu talvisotavuonna 1939. Tai sitten helppohoitoinen, kaunis ja tuoksuva jasmiini, se on peräisin samalta ajalta. Kasvimaata mummu on hoitanut todennäköisesti varmasti yhtä kauan.
Silloin nuo vain eivät olleet mitään kivaa vapaa-ajan harrastelua vaan välttämättömyys, jolla saatiin vaihtelua omaan ruokapöytään, pula-aikaan tärkeä lisä muuten niukkaan ruokaan (siksi ruokapula ei maaseudulla ollutkaan niin paha kuin kaupungeissa) ja rahaa myymällä marjoja ja omenoita torilla. Jotenkin siihen ajattelumalliin on itsekin vähän kasvanut ja niinpä minä ainakin tuhahdan halveksivasti kun yhdistetään sanat "puutarha" ja "trendi".

No, nythän on kuulemma pinnalla semmoiset trendit puutarhassa kuin helppohoitoisuus, hyötypuutarha, kierrätys, koristeheinät, villiintyminen, luonnonmukaisuus, pikapuutarha, aitous, kaupunkiviljely, havut, yhdessä tekeminen, reilu maalaispuutarha, metsäpuutarha, saniaiset ja luonnonläheisyys.

Voi taivas, me todella OLEMME trendien aallonharjalla! Listastamme puuttuu ainoastaan pikapuutarha ja kaupunkiviljely. Koristeheinätkin ovat aika uusi juttu meidän pihalla, mutta muita asioita on kyllä vaalittu enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisesti kymmenet vuodet.
- Helppohoitoisuus, check. Meidän pihassa ei vaikeasti hoidettavat kasvit selviä hengissä, se on fakta.
- Hyötypuutarha, check. Kuten yllä todettiin, on kasvimaata, omenapuita, marjapensaita ja pensasmustikkaakin, jota tällä hetkellä vaalitaan kuin kalleinta aarretta.
- Kierrätys, check. Näkisittepä vain miten hienot tuet sisko kehitteli vanhan mattotelineen kappaleista keisarinkruunuille ja pioneille. Tosin meillä on etuna se, että vanhalta maatilalta nyt löytyy kaikenlaista, mitä voi hyödyntää puutarhassakin.
- Koristeheinät, check. Pari tupasta jotain tunnistamatonta sorttia altaan reunalla.
- Villiintyminen, check. Heti kun astuu pois leikatulta nurmikolta, on vastassa ainakin jossain määrin villiintynyttä maisemaa.
- Luonnonmukaisuus, check. En tosin tiedä miten tämä pitäisi käsittää, mutta omenat ainakin kasvavat kokolailla luomuna eikä kasvimaallekaan ihan tolkuttomia määriä keinotekoisia lannoitteita hölvätä. Ja meidän nurmikko se vasta voikukkapelto luonnonmukainen onkin!
- Aitous, check. Aitoa sapuskaa aidosta pellosta aidosti maalta ja aidosti ne on omatkin pers'lihakset kasvimaalla naukuneet.
- Havut, check. Yksi tuija löytyy, sisko löysi jostain infoa, että siitä saisi pistokkaitakin, pari (liian) isoa hopeakuusta ja pihan reunamilla on kuusia ja jokunen mäntykin. Hopeakuusille on ajateltu näytettävän moottorisahaa ja niiden tilalle vähän vaikeasti ajettavaan rinteeseen perustettavan havutarhan.
- Yhdessä tekeminen, check. Jos ei muuta, niin on kasvimaalla seurana ainakin paarmoja, ei tartte yksin olla, ei. Minä ja sisko möngitään kasvimaalla tai jossain kukkapenkkien tienoilla, siskon poikakaveri leikkaa nurmikkoa ja minun avomies grillaa. Toinen naapuri hoitaa kasvimaan perusmuokkauksen kyntöauralla, toinen hienosäädön jyrsimellä. Naapureiden kanssa vaihdetaan puutarhavinkkejä ja toisinaan myös satoa.
- Reilu maalaispuutarha, CHECK!
- Metsäpuutarha, check. Siinä heti nurkalla on pieni metsäkaistale, johon ollaan toisinaan suunniteltu rhodoja, jos ne vaikka viihtyisivät metsämullassa.
- Saniaiset, check. Ja kasvavat ihan itsestään.
- Luonnonläheisyys, check. Minä nyt en pidä puutarhaa luonnonläheisyyden suurimpana huipentumana, keinotekoinen ympäristöhän se on, mutta voin ainakin sanoa, että luonto on kotipihaa lähellä.