Satokauden kuulumisia

En tiedä, onko kyseessä yleisvaltakunnallinen ilmiö, mutta meillä ainakin on omenaa aivan tuhottomasti. Puut ovat notkollaan kauniin punaisia mollukoita ja mikä parasta, ne alkavat olla jo vähitellen kypsiä.

Ikävä kyllä, omenatarhaan on pesiytynyt myös muumiotauti. Ainahan sitä on vähän ollut, mutta nyt sitä on oikein paljon. Tai ainakin tilanne näyttää pahalta, kun omenoita on paljon muutenkin, niin niitä muumiotautisia on myös sitten paljon. Syytän muumiotaudista meidän laiskaa omenatarhan hoitoa, muumiotaudin aiheuttava sieni näet talvehtii lumen alla saastuneissa omenoissa ja lehdissä. Meillä ei ole kaikkia omenoita kerätty omenatarhasta pois vuosiin ja haravointiakaan ei olla harrastettu.
Muumiotautia voisi ymmärtääkseni torjua ruiskuttamalla puita urealla, mutta meidän omenatarhassa on sellainen pieni kompastuskivi, että juomavesikaivo on siinä ihan vieressä. Siis ei mitään myrkkyjä, me emme edes lannoita omenapuita. Joten toivotaan, että muumio-omenoiden kerääminen pois ja hävittäminen pienentäisi ongelmaa näin luonnonmukaisesti.

Myös meidän uusi luumupuu on innostunut tekemään luumuja oikein urakalla. Sisko sanoi raakileita jo harventaneensa, mutta silti sieltä on katkennut pari oksaa, kun eivät kestäneet kypsyvien luumujen painoa. Harvennusta olisi saanut siis tehdä ilmeisesti rankemmallakin kädellä. Pikkupuun luumut eivät ole vielä ihan kypsiä, vanhassa oikukkaassa ei kovin montaa luumua olekaan, mutta ne ovat jo kypsiä. Ja hyviä.

Puutarhan trendit

Palautellaan vaihteeksi tätäkin blogia eloon. Tällä hetkellä rempallaan olevan puutarhan tilanne on se, että sisko on ottanut sen pääosin haltuunsa ja siellä on esimerkiksi viimevuotista laajempi ja paremmin hoidettu kasvimaa.

Mutta pitihän minun purnatakin. Puutarha ja hyötykasvimaa ovat olleet jo useampia vuosia hip ja pop, nouseva trendi, näin trendikkäästi ilmaistuna. Minä en jotenkin jaksa innostua noista trendijutuista, koska ne kaikki "uudet trendit" ovat olleet meidän tilalla arkipäivää yleensä jo kymmeniä vuosia. Niin kuin nyt esimerkiksi hedelmätarha: suurin osa omenapuista on istutettu talvisotavuonna 1939. Tai sitten helppohoitoinen, kaunis ja tuoksuva jasmiini, se on peräisin samalta ajalta. Kasvimaata mummu on hoitanut todennäköisesti varmasti yhtä kauan.
Silloin nuo vain eivät olleet mitään kivaa vapaa-ajan harrastelua vaan välttämättömyys, jolla saatiin vaihtelua omaan ruokapöytään, pula-aikaan tärkeä lisä muuten niukkaan ruokaan (siksi ruokapula ei maaseudulla ollutkaan niin paha kuin kaupungeissa) ja rahaa myymällä marjoja ja omenoita torilla. Jotenkin siihen ajattelumalliin on itsekin vähän kasvanut ja niinpä minä ainakin tuhahdan halveksivasti kun yhdistetään sanat "puutarha" ja "trendi".

No, nythän on kuulemma pinnalla semmoiset trendit puutarhassa kuin helppohoitoisuus, hyötypuutarha, kierrätys, koristeheinät, villiintyminen, luonnonmukaisuus, pikapuutarha, aitous, kaupunkiviljely, havut, yhdessä tekeminen, reilu maalaispuutarha, metsäpuutarha, saniaiset ja luonnonläheisyys.

Voi taivas, me todella OLEMME trendien aallonharjalla! Listastamme puuttuu ainoastaan pikapuutarha ja kaupunkiviljely. Koristeheinätkin ovat aika uusi juttu meidän pihalla, mutta muita asioita on kyllä vaalittu enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisesti kymmenet vuodet.
- Helppohoitoisuus, check. Meidän pihassa ei vaikeasti hoidettavat kasvit selviä hengissä, se on fakta.
- Hyötypuutarha, check. Kuten yllä todettiin, on kasvimaata, omenapuita, marjapensaita ja pensasmustikkaakin, jota tällä hetkellä vaalitaan kuin kalleinta aarretta.
- Kierrätys, check. Näkisittepä vain miten hienot tuet sisko kehitteli vanhan mattotelineen kappaleista keisarinkruunuille ja pioneille. Tosin meillä on etuna se, että vanhalta maatilalta nyt löytyy kaikenlaista, mitä voi hyödyntää puutarhassakin.
- Koristeheinät, check. Pari tupasta jotain tunnistamatonta sorttia altaan reunalla.
- Villiintyminen, check. Heti kun astuu pois leikatulta nurmikolta, on vastassa ainakin jossain määrin villiintynyttä maisemaa.
- Luonnonmukaisuus, check. En tosin tiedä miten tämä pitäisi käsittää, mutta omenat ainakin kasvavat kokolailla luomuna eikä kasvimaallekaan ihan tolkuttomia määriä keinotekoisia lannoitteita hölvätä. Ja meidän nurmikko se vasta voikukkapelto luonnonmukainen onkin!
- Aitous, check. Aitoa sapuskaa aidosta pellosta aidosti maalta ja aidosti ne on omatkin pers'lihakset kasvimaalla naukuneet.
- Havut, check. Yksi tuija löytyy, sisko löysi jostain infoa, että siitä saisi pistokkaitakin, pari (liian) isoa hopeakuusta ja pihan reunamilla on kuusia ja jokunen mäntykin. Hopeakuusille on ajateltu näytettävän moottorisahaa ja niiden tilalle vähän vaikeasti ajettavaan rinteeseen perustettavan havutarhan.
- Yhdessä tekeminen, check. Jos ei muuta, niin on kasvimaalla seurana ainakin paarmoja, ei tartte yksin olla, ei. Minä ja sisko möngitään kasvimaalla tai jossain kukkapenkkien tienoilla, siskon poikakaveri leikkaa nurmikkoa ja minun avomies grillaa. Toinen naapuri hoitaa kasvimaan perusmuokkauksen kyntöauralla, toinen hienosäädön jyrsimellä. Naapureiden kanssa vaihdetaan puutarhavinkkejä ja toisinaan myös satoa.
- Reilu maalaispuutarha, CHECK!
- Metsäpuutarha, check. Siinä heti nurkalla on pieni metsäkaistale, johon ollaan toisinaan suunniteltu rhodoja, jos ne vaikka viihtyisivät metsämullassa.
- Saniaiset, check. Ja kasvavat ihan itsestään.
- Luonnonläheisyys, check. Minä nyt en pidä puutarhaa luonnonläheisyyden suurimpana huipentumana, keinotekoinen ympäristöhän se on, mutta voin ainakin sanoa, että luonto on kotipihaa lähellä.

Pähkinöitä kerrakseen

Meidän mantsurianjalopähkinä on järjettömän tuottelias. Pähkinät ovat vielä vihreitä, mutta kasvaneet jo lopulliseen kokoonsa ja painoonsakin, luulen. Niinpä pähkinäpuun oksilla olikin tietty masentunut ilme, kun pähkinöiden paino vetää niitä alaspäin. Kylmästi teurastin kaikki pähkinät alaoksilta niin etteivät alaoksat roiku enää niin matalalla. Totesin siinä, että sellainen kymmenen pähkinän terttu painaa ihan huomattavasti kädelläkin. Muutamasta isosta oksasta napsin ämpärillisen pähkinöitä, että niitä tosiaan riitti!
Raaoissa pähkinöissä on inhottava tahmainen pinta. Tiesin tämän etukäteen (kantapää opettaa), joten minulla oli työrukkaset kädessä. No, nyt ne hanskat ovat ihan tahmeat sitten.


Tässä pähkinät ovat vielä pieniä.

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaa on päässyt ikäänkuin ihan pikkuisen unohtumaan. No, kesäkuussa kaikkinainen puutarhurointi oli vähän jäissä sairastelun takia ja sen jälkeen onkin ollut pääsääntöisesti joko liian kuumaa tai liian sateista, että olisi viitsinyt vaivautua. Tänään heitin itseni niskaperse-otteella kasvimaalle katsomaan tapahtunutta damagea.

Tilli, se iankaiken vanha on itänyt paikoin. Muutama hentoinen tillintaimi löytyi rikkaruohojen seasta. Kyllä siitä riittänee ainakin kerraksi höystöä uusille perunoille, kunhan tuosta vähän kasvavat. Salaattirivissä ei näy sitten mitään, mikä muistuttaisi salaattia edes etäisesti.
Pinaatti on myös tuomittu epäonnistuneeksi. Se ei itänyt alun alkaenkaan ja löysin penkistä vain muutaman pinaatiksi luettavissa olevan taimen. Nyt en löytänyt enää niitäkään.
Sipuliahan minulla oli kolmea sorttia, puna-, kelta- ja hopeasipulia. Harmi kyllä en muista missä järjestyksessä niitä istutin omiin riveihinsä, mutta väristä päätellen punasipuli on keskellä. Se onkin varsin pontevasti lähtenyt kasvamaan. Yhden rivin sipulit (epäilen sitä hopeasipuliksi) ovat aika vaivaisia ja kolmannen rivin (eli todennäköisesti se tavallinen keltasipuli) ovat ok.

Perunat sen sijaan ovat kiitollisia kasvatettavia. Kun piti huolen että ne pääsivät hyvään kasvuun, ei rikkaruohoilla ole ollut paljon sananvaltaa penkissä. Peruna peittää ne hyvin. Tänään raivasin perunapenkeistä lähinnä ne suurimmat rikkaruohot, jotka yrittävät kurottaa perunoiden ylitse. Yhden juuret olivat lähellä perunaa ja nykäistessäni rikan irti maasta paljastui pieni, mutta kaunis perunanmukula. Ehkä siis ei ole ihan hukkaan mennyt laiskottelu?

Kukkamaan kuulumisia

Harmi kyllä, minulla ei ole esitellä kuvia varsinkaan noista sääkukista, joita kerroin istuttaneeni kukkamaan pätkääni. Ne ovat nimittäin auringossa auki ollessaan todella kauniita suurine loistavan oranssine kukkineen. Leijonankidat sen sijaan eivät menesty. Ne kukkivat ne kukkansa loppuun ja ovat sitten näyttäneet vain vihreiltä, lisää kukkia ei ole tullut. Ihan sama juttu haudoilla, joilla leijonankitoja on myös. Onneksi tuo hopea-jokin sentään on näyttävä sekä täällä kotona että erityisesti haudoilla.

Meillä on hoidettavana kaksi hautaa Nurmijärven hautausmaalla ja kukkien valinta on joka vuosi vähän kinkkinen juttu. Mitä oli viime vuonna? Entä sitä edellisenä? Menestyivätkö ne vai kituivat? Ei saisi vaatia nyppimistä, pitäisi kestää kuivuutta, varjoakin jonkin verran tai sitten hakkaavaa sadetta, miten säät kunakin vuonna menevät. Kauniilta pitäisi näyttää ja aina olisi plussaa, jos ei ihan samaa olisi joka toisella haudalla.
Orvokki ei ole nypittävyytensä takia paras ratkaisu, vaikka niitäkin näkee kyllä. Hopeavillakko on kestävä ja hieno reunuskasvi, mutta niin yleinen. Korvaajaksi sopii vaikka tuo hopea-jokin tai muratti, olikohan viime vai edellisenä vuonna kun reunuskasvina oli murattia, joka pärjäsi kivasti ja näytti kauniilta.
Verenpisarat ovat hyvin kauniita, mutta eivät tykkää runsaista sateista. Moni muu kukkanen vaatisi puolestaan valoa enemmän kuin hieman varjoisalla hautuumaalla on tarjolla.
Tässä nyt jotain, mitä tuli mieleen äkkiseltään, täytyy varmaan siskolta kysellä enemmän, että mitä kaikkea siellä onkaan ollut ja miten ne ovat menestyneet.

Monella haudalla näkee erilaisia perennoja, meidänkin hoidettavista toisen kiven takana ja sivuilla kasvaa osin villiintynyttä kotkansiipeä, joka menestyykin hyvin. Sitä on aika monella muullakin haudalla. Suunnittelin, että sitä voisi siirtää teoriassa myös toiselle haudalle.
Kuunliljan eri muodon olisivat erittäin kauniita, kukkien lisäksi niissä on usein myös näyttävät lehdet, joten ne ovat koristeellisia vaikkeivät kukkisikaan. Kuunliljakin on todella yleinen näky hautausmaalla.
Joillain haudoilla on myös pieniä havupensaita, lähinnä pallomaista tuijaa. Olisi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen idea, mutta meidän haudalla on pieni ongelma siinä, että kukkapenkki on ihan sinä hautakiven edessä eli kaikki vähänkään korkeammaksi tulevat kasvit peittävät hautakiven. Voisi kai jonkin pienen pensaan istuttaa kiven sivullekin, mahtaisikohan seurakunta tykätä sellaisesta kyttyrää?

Kuten rivien välistä voi lukea, hautausmaalla käydessä tulee harrastettua teollisuusvakoilua. Katselen muita hautoja ja millaisia istutuksia niiltä löytyy, mikä näyttää hyvältä, mikä näyttää menestyvän, mitkä ovat toimivia väriyhdistelmiä ja niin edelleen.

Omppuja tuloillaan

Omenoita on tulossa tänäkin vuonna, ainakin mikäli uskomme siihen että noista moniaista raakileista edes jokunen kehittyy kypsäksi asti. Luumuissa sen sijaan on raakileita näkyvissä kovin, kovin vähän.
Peurapukkikin kävi katselemassa, miltä näyttää ensi syystalven ompputilanne.

Ruusu kukkii

Tämä vaaleanpunainen ruusu asustaa tällä hetkellä kiven vieressä tiikerinliljojen ja pionien välissä. Se siirrettiin siihen 2000-luvun alkupuolella syreenipensaan alta, missä se oli vuosikausia kitunut pienenä piikikkäänä oksana. Mummu sitä tiesi sieltä alkaa etsiä ja yhdessä saimme kaivettua pienen risun väljemmille vesille. Siitä on tullut komea pensas, joka kukkii vaaleanpunaisin kukin.
Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta ottaen huomioon kukan ulkonäön ja vuosikymmenten iän, mustialanruusu ei ehkä olisi kelvoton arvaus.

Luonnonkasveja, osa 4

Koristeellinen sananjalka (Pteridium aquilinum) eli meidän kielenkäytössä saniainen on yleinen näky pihan sivustoilla. Joskus se yrittää tulla nurmikolle asti, mutta leikkaus pitää sen kuosissa.

Luonnonkasveja, osa 3

Kielo majailee edellisessä postauksessa mainitun kevättähtimön vieressä, siellä aidan villillä puolella. Siinä on sellainen neliön tai parin laajuinen alue, jossa on paljon kieloja. Se alkoi muutamasta hassusta kielonlehdestä joskus silloin kun olin vielä penska, mutta nyt se on laajentunut suuremmaksi alueeksi.

Luonnonkasveja, osa 2

Tämä kaveri on mitä suurimmalla todennäköisyydellä (lue: Google) kevättähtimö, Stellaria holostea. Se kukki toukokuussa aidan vieressä kovin runsaasti ja on kovin kaunis kukkiessaan. Sen viereen on majoittunut kieloja.
Tämä aidanvierusta on aidan "väärällä" puolella eli lähes täysin luonnontilaista aluetta. Ei niittoa, ei haravaa, ei istutuksia, ei lannoitusta, ei kastelua. Siksi onkin kiva että sinne ilmestyy tällaisia kauniita kukkasia ihan tuosta noin vain, yllättäen ja pyytämättä.