Pähkinöitä kerrakseen

Meidän mantsurianjalopähkinä on järjettömän tuottelias. Pähkinät ovat vielä vihreitä, mutta kasvaneet jo lopulliseen kokoonsa ja painoonsakin, luulen. Niinpä pähkinäpuun oksilla olikin tietty masentunut ilme, kun pähkinöiden paino vetää niitä alaspäin. Kylmästi teurastin kaikki pähkinät alaoksilta niin etteivät alaoksat roiku enää niin matalalla. Totesin siinä, että sellainen kymmenen pähkinän terttu painaa ihan huomattavasti kädelläkin. Muutamasta isosta oksasta napsin ämpärillisen pähkinöitä, että niitä tosiaan riitti!
Raaoissa pähkinöissä on inhottava tahmainen pinta. Tiesin tämän etukäteen (kantapää opettaa), joten minulla oli työrukkaset kädessä. No, nyt ne hanskat ovat ihan tahmeat sitten.


Tässä pähkinät ovat vielä pieniä.

Omppuja tuloillaan

Omenoita on tulossa tänäkin vuonna, ainakin mikäli uskomme siihen että noista moniaista raakileista edes jokunen kehittyy kypsäksi asti. Luumuissa sen sijaan on raakileita näkyvissä kovin, kovin vähän.
Peurapukkikin kävi katselemassa, miltä näyttää ensi syystalven ompputilanne.

Ruusu kukkii

Tämä vaaleanpunainen ruusu asustaa tällä hetkellä kiven vieressä tiikerinliljojen ja pionien välissä. Se siirrettiin siihen 2000-luvun alkupuolella syreenipensaan alta, missä se oli vuosikausia kitunut pienenä piikikkäänä oksana. Mummu sitä tiesi sieltä alkaa etsiä ja yhdessä saimme kaivettua pienen risun väljemmille vesille. Siitä on tullut komea pensas, joka kukkii vaaleanpunaisin kukin.
Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta ottaen huomioon kukan ulkonäön ja vuosikymmenten iän, mustialanruusu ei ehkä olisi kelvoton arvaus.

Luonnonkasveja, osa 4

Koristeellinen sananjalka (Pteridium aquilinum) eli meidän kielenkäytössä saniainen on yleinen näky pihan sivustoilla. Joskus se yrittää tulla nurmikolle asti, mutta leikkaus pitää sen kuosissa.

Luonnonkasveja, osa 3

Kielo majailee edellisessä postauksessa mainitun kevättähtimön vieressä, siellä aidan villillä puolella. Siinä on sellainen neliön tai parin laajuinen alue, jossa on paljon kieloja. Se alkoi muutamasta hassusta kielonlehdestä joskus silloin kun olin vielä penska, mutta nyt se on laajentunut suuremmaksi alueeksi.

Luonnonkasveja, osa 2

Tämä kaveri on mitä suurimmalla todennäköisyydellä (lue: Google) kevättähtimö, Stellaria holostea. Se kukki toukokuussa aidan vieressä kovin runsaasti ja on kovin kaunis kukkiessaan. Sen viereen on majoittunut kieloja.
Tämä aidanvierusta on aidan "väärällä" puolella eli lähes täysin luonnontilaista aluetta. Ei niittoa, ei haravaa, ei istutuksia, ei lannoitusta, ei kastelua. Siksi onkin kiva että sinne ilmestyy tällaisia kauniita kukkasia ihan tuosta noin vain, yllättäen ja pyytämättä.

Luonnonkasveja, osa 1

Kissankello on löytänyt tiensä leikkimökin seinustalle vuosia (vuosikymmeniä?) sitten. Ensin vain muutaman kellon voimin, viime kesänä koko seinusta oli kelloja sinisenään. Tänä vuonna kukinta on näyttänyt vaivaisemmalta, liekö huono vuosi vai ovatko vasta aloittamassa, en tiedä.

Töyhtis kukkii

Töyhtöangervo on paitsi näyttävä, myös erilaisten pörriäisten mieleen. Aurinkoisena päivänä suurissa pensaissa käy kova surina.

Karviaisia tuloillaan

Tämmöisiäkin löytyy puutarhasta.

Tunnistamaton kukkija

Oikeastaan minun pitäisi tunnistaa tämä nyt kukkimaan alkanut kasvi, joka on... No, ei voi sanoa että yhtäkkiä ilmaantunut, mutta jotenkin vain joskus tänne päätynyt, sinne tänne nurmikolle. Ei meinaa ruohoa uskaltaa leikata kun nämä ovat niin kauniita.

Mantsurianjalopähkinä komeana

Mantsurianjalopähkinä on nyt komeimmillaan, tosin sitä lehdillä ja laajalle ulottuvalla oksistolla keikailua riittää aina lehtien putoamiseen asti ja se on aika vaikuttava ilmestys lehdettömänäkin, jos pysähtyy katsomaan.


Ja pähkinöitä on tulossa tänäkin vuonna.

Tulevia kukkijoita

Tässä muutamia koristekasveja, jotka eivät ole vielä aloittaneet kukintaansa

Jalopioni on jo nupulla. Vastoin aiemmin annettua tietoa pihasta löytyykin kolmea sorttia pioneja: tillipioni, talonpoikaispioni ja tämä jalopioni. Ja kaikki kukkivat kätevästi vähän eri aikoihin, ensimmäisenä aloittaa tillipioni jo hyvissä ajoin toukokuun puolella ainakin tänä vuonna. Sitä seuraa talonpoikaispioni kesäkuussa ja nyt, juhannuksen korvilla vihdoin myös jalopioni.


Töyhtöangervo näytti vielä viime viikolla tältä, kukinnot ovat muuttuneet kermanvalkoisiksi juhannuksen aikana. Töyhtöangervo on yksi suosikkikasveistani, se kasvaa isoksi ja näyttäväksi pensaaksi, kukkii ahkerasti, ei vaadi kerran kotiuduttuaan juuri kummoista hoitoa ja ja todella näyttävä ja nätti.


Altaan reunalla kasvava rikko (Saxifraga, jos nyt oikein muistan, sisko korjatkoon) on viihtynyt oikein hyvin ja leviää suorastaan silmissä. Pienet valkoiset kukat ovat juuri tuloillaan.


Tiikerinliljan kukintaa saadaan vielä odottaa vaikka pontevia varsia on jo lykännyt.

Kasvimaata

Suvun puutarhaperinne kertoo, että juhannukseen mennessä on porkkanat oltava harvennettuina. Tiedä sitten miksi. No, porkkanaa minulla ei ole, mutta kasvimaan rikkaruohokantaa kyllä harvensin tuossa joku ilta. Kuten kuvasta näkyy (hyvällä mielikuvituksella), sipulit ovat jo kovasti komeita ja niiden ympäriltä oli helppo nyppiä rikkaruohot pois, välithän oli harattu. Pinaattirivi sen sijaan on vähän harvahko toistaiseksi ja siitä piti ihan tarkkaan katsoa, että mikä on pinaatti ja mikä ei. Saa nyt nähdä tuleeko sieltä pinaattia ollenkaan.

Jasmiini täydessä kukassa

On se kaunis ja tuoksuu naapuriin asti.

Joka sortin kukkamaa

Vihdoin ja viimein olen saanut istutettua meidän pieneen kukkapenkin pätkään jotakin ja ajattelin saman tien panna siihen vähän joka sorttia. Oikealla olevat kolme oranssikukkaista (kukat nyt kiinni) ovat sääkukkia, jotka aukeavat auringonpaisteessa. Keltaiset vasemmalla takana ovat leijonankitoja ja vasemmalla edessä oleva hopeahäkkyrä on... jokin.
Tarkoitus oli alunperin viedä noita sääkukkia haudoille, mutta ajattelin sitten että toinen hauta ei ainakaan ole kovin aurinkoisessa paikassa ja toinenkin maksimissaan puolivarjoinen, joten varjossa sulkeutuvat sääkukat eivät ehkä olisi paras ratkaisu. No, leijonankidatkin viihtyvät kyllä auringossa, mutta katsotaan miten käy. Tuota hopeahäkkyrää oli tarkoitus viedä vain haudoille, mutta ajattelin sitten kokeilla sitä myös kotipihassa, joten otin tähän yhden ja vien haudoille yhden leijonankidan enemmän.

Ei mitään

Tuo kuvassa näkyvä sininen ruukku on virallinen ei mitään. Joitain vuosia sitten lähdimme siskon kanssa käymään paikallisessa puutarhassa "ihan vain katselemassa, mitään ei osteta". Minulla ei ollut edes lompakkoa mukana, siskon oli vähän pakko ottaa kun hän ajoi ja ajokortti oli lompakossa. Ja se olikin hyvä, sillä jotenkin mystisesti mukaan tarttui tämä hieno sininen ruukku ja valkoinen uudenguineanliisa eli se oli siis ei mitään.

Tässä ruukussa onkin kesä toisensa jälkeen ollut vaikka mitä. Siihen juuri ja juuri mahtuu istuttamaan kaksi normaalin kokoista ruukkutainta. Ruukku on sen verran korkea, että siihen voi istuttaa roikkuvia kukkia, mutta sen verran tukeva ja painava, että voi huoletta laittaa korkeampiakin kasveja. Ruukku on myös sen verran huomiotaherättävä, että siihen voi istuttaa myös pientä ja matalaa, viime kesänä siinä oli muistaakseni jotain maksaruohoa ja rikkoa, joista ainakin jälkimmäistä siirrettiin syksyn tullen altaan reunamille. Sinisen värin kanssa sopii aika moni väri yhteen, niin että se on osoittautunut monikäyttöiseksi kapistukseksi.

Tänä vuonna päätin istuttaa siihen kaksi matalahkoa verenpisaraa, toinen pinkki, toinen valkoisen ja vaaleanpunaisen kirjava.

Ruusukin alkaa kukkia

Aivan kuin salaa pääsi pihan ruusuaidanne aloittamaan kukkimisensa. Kai se vain on niin keskeisellä paikalla, että aina kun siitä kulkee ohitse, on menossa enemmän tai vähemmän kiireellä johonkin suuntaan enkä ole sitten huomannut edes nuppuja.
Ruusu on kaiketi ikuisuuksia vanha, kuten niin moni muukin asia meidän pihalla ja jos muistan oikein, se on valamonruusuna ainakin myyty. Saattaa tuo hyvin ollakin valamonruusu.

Peruna!

Hieman edellistä uskottavampi kuva meikäläisen perunoista. Terhakoita ovat!

Jasmiini

Tämä kukintaansa aloitteleva kaunotar on meidän kielenkäytössä jasmiini, mutta luultavasti virallisesti se tunnetaan pihajasmikkeena (Philadelphus coronarius). Lajintunnistus ei ole ihan varma, mutta jokin jasmikkeisiin kuuluva pensas kuitenkin. Se on päättänyt tänä vuonna kaunistaa puutarhaa jo kesäkuun puolivälistä alkaen ja tuoksuu aivan huumaavalta. Piha on yhtä suurta sinfoniaa, kun yhdessä nurkassa kukkii unkarinsyreeni, toisessa juhannusruusu ja kolmannessa nyt sitten jasmiini.

Mummun kertoman mukaan jasmiini on tullut pihaan vähän vahingossa. Joskus kun isä oli pikkupoika (eli ennen sotia) oli taloon ostettu ilmeisesti omenapuita kiertelevältä kaupustelijalta. Myyjä oli luvannut laittaa tilaukseen mukaan jotain ylimääräistä, mutta ainoa ylimääräinen toimituksessa oli kuiva oksanpätkä. Vaari totesi, ettei tuosta mitään tule. Mummu totesi, että kokeillaan ja lykkäsi sen vanhan talon vieressä olevaan kukkamaahan pystyyn. Oksanpätkä sai juurilleen milloin mitäkin, kahvinporoja tai potan huuhteluvedet, keittiön ikkunasta oli helppo heittää ulos. Ja sehän alkoi kasvaa ja kukoistaa!
Liekö se sama pensas tai pistokas alkuperäisestä pensaasta, joka sittemmin on siirretty aidan viereen kasvamaan. Silloin kun olin lapsi, jasmiini ei kukkinut eikä muutenkaan viihtynyt ihan sataprosenttisesti. Luultavasti syynä olivat suuret tammet, joiden varjossa se joutui kasvamaan. Aina joinain vuosina se kyllä kukkasiakin teki.
Varsinaisesti se alkoi rehottaa sen jälkeen kun tammet kaadettiin 2000-luvun alkupuolella. Siitä lähtien se onkin kukkinut runsaasti joka kesä.

Olisi kiva tietää, miten tuota jasmiinia lisätään, voiko siitä ottaa pistokkaita ja jos voi, niin miten. Haluaisin nimittäin mielelläni vähän muuallekin jasmiinia kasvamaan.

Elämänlanka

Elämänlanka, karhunköynnös, isokierto. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta niin on kyllä pahimmalla vihollisellakin. Calystegia sepium on kuitenkin tieteellinen nimi. Kaunishan tuo köynnös asiallisesti ottaen on kukkiessaan, mutta elintavoiltaan häijy vihulainen.


Se nimittäin peittää alleen aivan kaiken. No, omenapuuta se ei ehtinyt koskaan peittää kokonaan, vaikka yritystä kyllä oli. Meidän pihassa se pääsi perennapenkissä valloilleen muutama vuosikymmen sitten ja lopputulos oli se, että perennapenkki on tänä päivänä pääasiallisesti nurmikkoa. Myös elämänlangan valtaama marjapensaikko on nurmikkona nykyisin.
Elämänlankaa onkin enää lähinnä tähteellä likakaivojen ympäristössä, jossa on kasvanut lumimarjapensasta, jotka kuitenkin leikattiin alas tänä keväänä. Lumimarjan varjosta on kaivojen ympäristössä alkanut kasvaa sananjalkaa. Ja sitä elämänlankaa. Tässä on kuva ennen kuin lähdin riipimään suurimpia elämänlankoja pois tuolta, että sananjalat ja lumimarjat eivät kokonaan tukehdu.

Kymmenen pisteen vinkki: jos pihallasi ei ole elämänlankaa, älä hanki sellaista riesaa itsellesi!