En tiedä, onko kyseessä yleisvaltakunnallinen ilmiö, mutta meillä ainakin on omenaa aivan tuhottomasti. Puut ovat notkollaan kauniin punaisia mollukoita ja mikä parasta, ne alkavat olla jo vähitellen kypsiä.
Ikävä kyllä, omenatarhaan on pesiytynyt myös muumiotauti. Ainahan sitä on vähän ollut, mutta nyt sitä on oikein paljon. Tai ainakin tilanne näyttää pahalta, kun omenoita on paljon muutenkin, niin niitä muumiotautisia on myös sitten paljon. Syytän muumiotaudista meidän laiskaa omenatarhan hoitoa, muumiotaudin aiheuttava sieni näet talvehtii lumen alla saastuneissa omenoissa ja lehdissä. Meillä ei ole kaikkia omenoita kerätty omenatarhasta pois vuosiin ja haravointiakaan ei olla harrastettu.
Muumiotautia voisi ymmärtääkseni torjua ruiskuttamalla puita urealla, mutta meidän omenatarhassa on sellainen pieni kompastuskivi, että juomavesikaivo on siinä ihan vieressä. Siis ei mitään myrkkyjä, me emme edes lannoita omenapuita. Joten toivotaan, että muumio-omenoiden kerääminen pois ja hävittäminen pienentäisi ongelmaa näin luonnonmukaisesti.
Myös meidän uusi luumupuu on innostunut tekemään luumuja oikein urakalla. Sisko sanoi raakileita jo harventaneensa, mutta silti sieltä on katkennut pari oksaa, kun eivät kestäneet kypsyvien luumujen painoa. Harvennusta olisi saanut siis tehdä ilmeisesti rankemmallakin kädellä. Pikkupuun luumut eivät ole vielä ihan kypsiä, vanhassa oikukkaassa ei kovin montaa luumua olekaan, mutta ne ovat jo kypsiä. Ja hyviä.
